Tuliaisia

Mikahan siina on kun aina kun innostun bloggaamisesta ja olis ideoita vaikka muille jakaa niin jonkinlainen ongelma tulee aina vastaan. Nyt se on taa kone joka nyt kaikista nateista pyynnoista huolimatta ei oikeen meinaa toimia kunnolla sen jalkeen kun isompi poika kaatoi sen lasillisen vetta tahan. Valilla taa toimii ja valilla ei millaan. Halusin tehda miehelle isanpaivalahjaksi posterin mihin tuli poikien kuvia ja koko projektiin meni KOLME paivaa. Jep. 

Mutta ennenkun taa taas heittaa veivinsa niin halusin nayttaa mita sain tuliaisiks miehelta.

Ma en erityisesti pyytany mitaan joten olin aika yllattyny etta mulle oli kolme pakettia. Joskus oon siis saanu niita hotellin puteleita joten taa oli jo aika luksusta.

Ensimmaiseks sain uuden laukun. 

Kiva ja mun tyylinen mutta.... 

Olisin tarvinnu uuden yliolanlaukun ja vaikka ton saakin sellaseks niin taa on ehka viela inasen pienempi kun se Longchamp minka tilalle tarttisin uuden. Joten ainakin toistaseks taitaa jaada vahalle kaytolle.

Toinen minka niin sain uuden rannekorun. Korsin rannekorua oon katellu jo jonkin aikaa mutta taa ei ollu ihan sellanen minka oisin itse ostanu. Mies sano mulle etta saan myyda eteenpain jos en tykkaa.

Mutta mulle on aina sanottu etta lahjoja ei saa myyda joten en oikee tiia. Mita mielta te ootte? Ootteko myyny teille tarpeettomia lahjoja?

Kolmas lahja oli tays yllari ja myos tays kymppi.

Niken fuelband.

Ma en ollu koskaan kuullukkaan tallasesta mutta tallaselle valineurheilijalle ihan must.

Ma oon sellanen etta mun pitaa suunnilleen saada mitattua jokainen valutettu hikipisara ja kenganpohjan kulutus etta voin nahda onko kehitysta tapahtunu.

Taa on ollu mulla nyt kaytossa pari viikkoa ja tykkaan kylla. Tama siis laskee askeleita ja jonkinlaista aktiivisuustasoa ja voit tietysti verrata omia tekemisiasia koko maailmaan jne jne.

Tasta voisin tehda oman juttunsa jos jotain kiinnostaa.

Sellasia tuliaisia.

Amerikkalainen juustotorttu

Me haluttiin juhlistaa miehen kotiin paluuta vaikka se olikin vaan pari viikkoa poissa. 

Poika leipo vanilja muffinsseja ja mina tein juustokakun. Tai torttu se reseptin mukaan oli.

Meilla kaikki tykkas joten ajattelin jakaa ohjeen taallakin. Resepti oli alunperinYhteishyva lehtisessa.

Amerikkalainen juustotorttu

Pohja

100g margariinia

1dl sokeria

1 kananmuna

3dl vehnajauhoja

1tl leivinjauhetta

Tayte

2tlk (500g) maitorahkaa

300g maustamatonta tuorejuustoa

1 sitruunan raastettu kuori

1rkl sitruunan mehua

2,5dl sokeria

2rkl vaniljasokeria

1dl perunajauhoja

5 kananmunaa

Valuta rahka kahvisuodattimessa kaksi tuntia. Peita irtopohjavuoan (halkaisija 24cm) pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. 
Vaahdota rasva ja sokeri. Sekoita joukkoon muna ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe.
Levita taikina vuoan pohjalle ja noin 5cm korkeudelle reunoille.
Peita kelmulla ja laita jaakaappiin  taytteen valmistumisen ajaksi.

Sekoita kulhossa rahka, tuorejuusto, sitruunan kuoriraaste, mehu, puolet sokerista, vaniljasokeri, perunajauhot ja keltuaiset.
Vatkaa valkuaiset ja loppu sokeri kovaksi vaahdoksi. Lisaa vaahto varovasti sekoittaen taytteeseen.
Kaada tayte vuokaan. 
Paista uunin alimmalla tasolla 175 asteessa noin tunti.
Peita piiras leivinpaperilla tai foliolla, jos se tummuu liikaa.
Anna kakun jaahtya taysin (mielellaan seuraavaan paivaan) ja irrota se vasta sitten vuoasta.

Ei ihan kaikista simppelin kakku mutta ehdottomasti vaivan arvoinen.

Laukun sisalto

Taa postaus piti julkaista jo eilen mutta mulla ei ollu aikaa. 

Saatiin iska eilen vihdoin kotiin ja aika meni sitten aamusta leipoessa ja kaupassa ja illalla oltiin vaan perheen kesken ja ihmeteltiin tuliaisia.

Mutta siis. Tama postaus on taas ideoitu blogikamut fb-ryhmassa ta niinkun ostiskkokin kertoo niin on aika paljastaa laukun sisalto.

Laukkuna mulla toimii jo monta vuotta vanha Longchampin yliolan laukku. Taa on ollu yks mun vakkareista jo pitkaan mutta varsinkin taas kun aina on rattaiden kanssa liikkeessa niin yliolan laukku on mulle sopivin. Taa alkaa jo nayttaakkin silta etta kilometreja on takana jo liikaa ja uusi vastaava on ollu mulla hankintalistalla jo pitkaan. Yksi mulla on jo mielessa mutta oon yrittany loytaa jotain halvempaa kun se minka haluaisin. Ja toistaseks sita ei oo loytyny joten talla mennaan.

Sen lisaks etta taa nayttaa aika kulahtaneelta niin taa on myos mun tavaroille liian pieni. Senkin takia uus laukku ois enemman kun tervetullu.

Tassa mita mulla yleisimmin kulkee mukana. Lomapakko, aurinkolasit, puhelin, bussikortti, nenaliinoja,antiseptisialiinoja kasien puhdistukseen, pojille jotain naposteltavaa, kamera (joskus seka videokamera etta tavallinen) ja kyna. Nakyy siella olevan pikkuautokin.

Oli siella myos hirvee maara jotain lappusia, kuitteja, kolikoita, rusinoita ja jotain epamaarasia nameja jotka nyt tuli sitten siivottua sielta pois.

Sellasta mun laukku pitaa sisallaan.

Mita teen kun lapset nukkuu

Tama postaus ei ole omasta paasta vaan ideoitu blogikamut fb-ryhmassa.

Meinaan siis paljastaa mita ma teen sitten kun saan mun monsterit untenmaille.

Meilla lapset menee suunnilleen kahdeksan aikaan nukkumaan. Koulupaivina pidan tasta aika tarkkaan kiinni ettei aamulla tarttis kesken unien herattaa. Lomilla sitten ollaan vahan vapaammin.

Iltasadun jalkeen molemmat pojat menee omiin sankyihinsa. Pieni yleensa nukahtaa sinne ilman sen suurempaa draamaa. Isompi aina keraa kasan kirjoja sankyyn ja jatkaa lukemista viela hetken. Yleensa se nukahtaa siihen aika nopsasti ja kayn vaan sammuttamassa valot ja keraamassa kirjat pois sangysta.

Mulla ei paiva paaty tahan enka voi vetaa levyksi sohvalle vaan mua odottaa siivousurakka. Ma en oikeestaan ehdi paivan aikana siivoilla muuta kun niita pakollisia mita ei illalla voi tehda. Mutta kaikki paivan sotkut jaa illalle siivottavaks. Kuten tiskit, lelujen kerays, roskien vienti, pyykkit ja muu yleinen siistiminen. Mies yleensa jatkaa viela toita kun pojat menee unille ja siksi hommat jaa mulle. Joskus kun oon oikeen kiukkunen niin mies auttaa mutta taytyy myontaa etta oikeestaan teen mieluummin itse. (alkaa kertoko sille) Mies kun siivoilee aina vahan sinne pain.

 

 

Kun kaikki on siivottu, lapsen koululaput on taytetty ja kommentit lukemisesta rustattu vihkoon on vihdoin hetki omaa aikaa.

Keitan itselleni kupin teeta. Tai jos on perjantai niin kaadan itselleni lasin punaviinia ja istahdan sohvalle. Mun oman ajan ma sitten kulutan lukemalla uutiset, kattomalla vlogeja ja iholla sillon kun se tulee ja bloggaamalla.

Sankyyn hipsin sitten kun mies saa tyonsa tehtya. Ennen unia katelen viela ylhaalla telkkaria ja luen. Ma oon tehny itselleni pakkomielteen siita etta telkkari on oltava paalla vaikken sita kattoiskaan.

Semmoset illat meilla.

When it rains, it pours

Pahottelut jo etukateen tulevasta negatiivisesta tekstista. Jotenkin talla hetkella en pysty kirjottamaan mitaan "oi ihana elama"-juttuja. Vaikka haluisinkin tan blogin olevan taynna kivoja juttuja ja kertomuksia meijan expat-elamasta. Mutta niinku varmaan muittenki elamassa joskus niin myoskin meijan elamassa tulee sita itteensa niskaan ihan roppakaupalla.

Viimeksi kerroin kuinka vesilasi kaatu koneen paalle ja se otti paahan ihan urakalla. Nyt kone toimii jotenkuten. Mutta siita lahtien meilla on tuntunu kaikki menevan pain metsaa.

Lauantaina meijan piti lahtea kauppaan autolla. Tehda suurimmat ostokset kun mies lahtee pois niin mun ei tartte kantaa kaikkia rattaitten kanssa. No, auto ei sitten lahtenykkaan kayntiin. Akku loppu. 

No ei hataa. Onhan meilla laturi siihen. Ja naps naps laturi laulamaan. Muutamaa tuntia myohemmin kun  yritettiin lahtea niin ei se ollukkaan ladannu. Ilmeisesti ei oltu osattu kayttaa sita vekotinta. 

Eika me siis saatu sita ladattua ja oli liian myohaista soittaa korjaajaa. Ja mies oli sunnuntai aamuna lahdossa reissuun joten auton korjaaminen jai. Mika tarkoitti sita etta pojan jaakiekkotreenit jaa kahdelta tai kolmelta kerralta valiin. Ja taa on meilla vahan verrattavissa maailmanloppuun. Ja tietysti aitin vika kun aiti ei osaa korjata autoja.

Mutta onneks taa ei ollu viela mitaan. Maanantaina ma huomasin yhtakkia meijan aurinkohuoneenkatossa reijan. Aika ison reijan. Ja tajusin etta sehan varmaan selittaa sen tunkkasen hajun mika siella oli. Onneksi se ei ollu se kuollu elaimen raato mita ma pelkasin. Mutta eihan reika katossakaan kauheen kiva oo. Varsinkin kun kasa meijan tavaroita oli sen alla. No ei auttanu muu kun kayda toteemassa vahingot ja ottaa kuvat vuokravalitystoimistoon. Piti odottaa siihen etta hain pojan koulusta ja sain lahjottua sen vahtimaan pikkuveljeaan etta saan siivottua tavarat siita alta pois ja amparin alle. Katto on vielakin korjaamatta eika vuokraisannasta ole sen koommin kuulunut kun ne pyysi mua kertomaan mista se reika on tullu.

Ja jottei elama olis yhta juhlaa niin alkuviikosta siivoillessa ihmettelin lattialla mustia pitkulaisia pipanoita. Aluksi ajattelin etta ne on tuhkaa mika on lentany takasta. Meilla on siis kaks takan paikkaa mutta ne on vaan koristeena. Mutta ei tarvinnut edes olla maalaistytto kun tajusin etta sen on oltava hiiren kakkaa. Y-OK! Ja sitten tarkemmin nurkkia syynatessa niita loyty vahan sielta taalta. Mulla ei elaissani oo ollu ongelmia hiirien kanssa joten nyt oon vahan pihalla etta mita pitas teha. Hiirenloukkujen laittaminen on nyt ainaki ihan no no kun mies ei oo paikalla.

Onko kellaan mitaan hyvia keinoja paasta hiirista eroon? Dynamiittia talon perustuksiin ehka?

Ja kaiken taman kuorrutuksena meijan pieni on paattany etta yot on sita varten etta hyppyytetaan aiti hakemaan tuttia noin 30 kertaa yossa. Mielellaan niin ettei aiti saa tuntia pidempaan yhtenaista unta. Ja valilla yolla noustaan pariksi tunniksi kiukuttelemaan. 

Ja paivaunet. Ne nukutaan vaan liikkuvissa rattaissa. Omassa sangyssa paivaunien kesto on maksimissaan 15 minuuttia.

Torstaina poika valitteli vatsakipua ja pari tuntia se ravasikin vessassa. Tiesin etta koululla on vatsatautia liikkeella ja kerkesin jo nahda sieluni silmin kuinka me kaikki kolme oksennetaan ja ravataan vessassa pari paivaa. Mutta onneksi pelko oli turha eika se ollukkaan vatsatautia. Jotain positiivista sentaan. Jei!

Onko siella ruudun toisella puolella ketaan jolla joskus tuntuu etta elama potkii paahan ihan huolella? Milla te paasette sen yli? 

Nyt olis hyvat neuvot kalliit. Tekis mieli pakata matkalaukut ja paeta oman aitin huomaan.

Lesson learned

Perjantaina meilla kavi pieni vahinko. Tai tolla vanhemmalla pojalla.

Jostain syysta han ajatteli etta taysi vesilasi on hyva laittaa sohvalle. Aidin tietokoneen viereen.

Ja ennekun edes tajusin tilannetta kuului pojan suusta se pahaenteinen: Hups!

Siihenhan se kaatui koneelle suurimmaksi osaksi.

Myonnan etta suusta paasi muutama arrapaa ihan lasten kuullen. (Jep huono aiti)

Mutta harmitti pirusti. Mielessa kavi sata asiaa mita en voisi tehda ennekun saisin koneen korjattua kunnes tajusin etta kaikki kuvat viimeiselta vuodelta on koneella. Ja vain ja ainoastaan koneella. Ei missaan muualla. Mina kun oon niita sen luokan urpoja joiden ei tarvitse varmistaa etta kuvat on turvassa vahintaan kahdessa paikassa tallaisten tilanteiden varalta.

Itku tuli.

Yritettiin kaynistaa konetta moneen kertaan ilman onnea. Ja sitten mies sanoi etta katsotaan aamulla, jospa se siita viela lahtisi kayntiin.

Vannoin etta tasta eteenpain tallentaisin kuvat AINA  ainakin sinne ulkoiselle kovalevylle mika meilta kylla loytyy mutten ole saanut aikaseks siirtaa niita. Jos vaan saisin kuvat saastettya.

Yolla herasin kolmelta enka saanut enaa unta ja oli pakko menna alas kokeilemaan josko kone olisi kuvuinut ja saisin sen paalle. Ja onneksi, onneksi se toimi!! Olisin voinut huutaa ilosta mutta kellonaika ei ollut sovelias siihen.

Eilisen paivan siirtelin sitte kaikki kuvat talteen ja suuri kivi putosi sydamelta.

Mulle kuvat on aarettoman tarkeita. Varsinkin noista omista palleroista. Eika mulla muunlaisia kuvia oikeen ookkaan.

Te kaikki siella ruudun toisella puolella jotka haluatte sailyttaa kuvanne. Ottakaa mun mokasta oppia ja tallentakaa kuvat jonnekkin muuallekkin. Ulkoiselle kovalevylle tai nettiin johonkin kuvapalveluun. Se on sen muutaman minuutin arvosta. Koska muuten kuvat voi havita yhdessa hetkissa taivaan tuuliin.

Vuosi sitten

Vuosi sitten mielessa pyori moni asia. Muutto Englantiin, talon myyminen, vanhan taakse jattaminen ja uuden aloitus. Oliko ratkaisu lahtea sittenkaan oikea ratkaisu?

Mutta ennenkaikkea mielessa pyori pienen pieni ihmisen alku joka lammitteli keskoskaapissa.

Minusta oli juuri toistamiseen tullut pienen keskospojan aiti.

Kaikki oli pojalla onneksi hyvin ja han oli terve enka olisi malttanut odottaa etta saan tuon pienen nyytin kotiin. Mutta piti malttaa etta poika saa keratty vahan voimia ja lisaa painoa.

Alku oli, yhtaan kaunistelematta, rankkaa. Mutta siita selvittiin. Onneksi mulla oli aiti auttamassa.

Paljon on kerinnyt vuodessa tapahtua ja poikakin on kasvanut "isoksi." Ja on selkeesti ihan omanlaisensa persoona. Temperamenttinen kuten aitinsa. Rakastaa suukotella ja heitella palloa.

Ja veljekset ovat toisilleen kaikki kaikessa. Vaikkei yhteista kielta viela olekkaan niin silti talossa raikaa iloinen nauru kun pojat "kertoo" toisilleen juttuja.

Olo on hieman haikea kun tama ei enaa ole mikaan vauva. Enka tieda tuleeko tahan talouteen enaa sellaista. Mutta vaikka meidan lapset olisikin tassa niin olen onnellinen naista kahdesta mitka olen saanut.

Ja kai jollain tapaa lapset on aidille aina niita pienia vauvoja

Pinaattipaiva

Mulla on suurta mielikuviteksen puutetta meijan arkiruokien keksimisessa.

Joskus muinoin kokeilin aina vahintaan kerran viikossa jotain uutta reseptia. Joistain tuli hitteja ja joistain huteja. Mutta ainakin ruoat oli vaihtelevampia. Nyt en ole aikoihin ehtinyt harrastaa kokeilevaa keittiota. Ehka muutaman salaatin tai kastikkeen.

Eika tamankaan paivan ateriat ihan viimeisimman trendin mukasia ollu.

Nimittain pinaattilettuja ja pinaattikeittoa. Keitto on miehen herkkua eika sita muut syo. Mutta se on suht helppo ja nopea tehda joten paatin tehda molempia.

Paasin pitkasta aikaa myos kayttamaan monen vuoden takaista synttarilahjaa, monitoimikonetta.

Se nyhjottaa usein vaan kaapin peralla kun en jaksa sita kaivaa esille.

Jos joltain on pinaattilettujen ohje paassyt unohtumaan niin tassapa se

Pinaattiletut

150g pinaattia

5dl maitoa

3dl vehnajauhoja

2 munaa

1tl suolaa

 (rasvaa paistamiseen)

 

Silppua pinaatti jos kaytat tuoretta. Sulata pinaatti jos kaytat pakastetta.

Riko munat kolhoon ja vatkaa rakenne rikki. Lisaa jauhot, suola, maito ja pinaatti.

Anna taikinan turvota hetken aikaa.

Paista pannulla natin ruskeiksi.

 

Meilla ei ollu naitten kanssa puolukkahilloa mutta tein lisukkeeksi bataattimuusia ja lettujen paalle ripottelin vahan fetajuustoa.

Kylla lahti nalka niin mulla kun lapsellakin.

Mites teilla muilla. Keitto vai letut? Vaiko kumpikaan?

Namilakon yhteenveto

Niinkun jotku lukijat jo tietaakin niin olin syyskun elamani ensimmaisessa karkkilakossa.

Ja syy siihen oli se etta musta alko tuntua etta napostelu alko niin sanotusti karata lapasesta.

Karkkilakon lisaks laitoin pannaan muutkin herkut. Niinku sipsit, kakut, keksit, jatskin jne.

Nyt on lakon alottamisesta kulunu jo yli kuukausi ja haluan kertoa teille etta miten parjasin.

Kaiken kaikkiaan "lakko" suju musta aika kivuttomasti. Sita yhta sunnuntaita lukuunottamatta.

Jo muutamassa paivassa sain aika selkeen kuvan siita missa tilanteissa ja kuinka paljon tuli napsittua. Ja niinku taisin jo aikasemminkin mainita niin olin aika hammastynyt. 

Kiirressa huomasin korvaavani usein "aterian" karkilla tai pienella sipsipussilla. "Kun ei ole aikaa syoda niin otanpa parit namit. Tai nappaan mukaan pienen sipsipussin."

Myos aterioiden jalkeen tie kulki automaattisesti namikaapille. Ja hassua oli se etta mun ei valttamatta edes tehny mieli karkkia mutta kai ne oli aivoissa jotenkin yhdistetty. Aterian jalkeen = karkkia! Samoin illalla kun pojat oli niin sikeassa unessa ettei karkkipussin avaaminen enaa herata huomioita oltiin taas hakemassa "jotain hyvaa."

 

Naista tavoista kun paasin suunnilleen viikon paasta eroon niin ei ole ollut mitaan ongelmia. Iltaisin olen istunut sohvalla kulhon kanssa jossa on kurkkua, tomaattia, omenaa, retiisia, pahkinoita, mita millonkin. Eika mun oo tehny muuta ees mieli. Ja hyvaa tassa on sekin etta siina tuli sitten samalla syotya ne paivan vitamiinit jos ne on mutten paivan aikana jaany vahemmalle.

Mun ei edes tee mieli mitaan makeeta. Eika niita sipseja. (tai no ehka vahan niita)

 

Musta tuntuu etta tan kuukauden aikana meijan koko perhe on vahentany naiden paheiden syontia. Mies on sellanen etta syo sitten jos makin syon. Mutta harvoin omasta aloitteesta. Ja kun en ole kaupassa itsekkaan ostanu karkkia niin lapsikaan ei oo niita pyytany. Sen sijaan meilla on ostettu rusinoita, pahkinoita ja viikunoita.

Paino on mulla pudonnu tan aikana n.1,5kg. Tosin en tieda johtuuko se ihan taysin tasta lakosta. Mutta epailematta ainakin osittain.

Miten tasta eteenpain?

Viime viikonloppuna kuukausi siis vaihtui ja omasta puolesta olisin voinut syoda jotain hyvaa. Ja mies mulle ostikin laivasta mun lempparia, Fazerin sinista.

Mutta se on viela kaapissa. Avaamatta. Ei vaan tehny mieli.

Viikonlopun aikana soin kylla puolikkaan palan suklaakakkua. Lautaselle olin kylla ottanut kaksi palaa eri kakkuja mutta alas sain vaan puolikkaan. Sitten riitti.

Ma luulen etta taa oli jossain maarin pieni kaanteen tekija mun elamassa. Tuskin olen lopun elamaani syomatta herkkuja mutta toivottavasti nyt tasta pitkalle eteenpain mennaan mahdollisimman pienilla maarilla. Nyt musta tuntuu ettei ole mitaan halua naille paheille ja meenkin nyt vaan eteenpain silla mika tuntuu itsesta hyvalta. Jos mun tekee mieli suklaata niin otan palan. Mutta en halua enaa palata siihen etta otan suklaata tai mita tahansa vaan sen takia etta sita on kaapissa. Tai ettei mulla oo aikaa syoda muuta.

Ma voisinkin haastaa kaikki herkkusuut lakkoon. Kokeilkaa ja kertokaa miten suju.

Paluu Norjaan

Me naureskeltiin aamulla passijonossa naiselle joka ohjasi liikennetta hanskat kadessa ja pipo paassa. Oltiin siis itse omassa autossa. Lampimassa. 

Mutta vilkaisu lampomittariin kertoi etta ehka nainen ei ollut yhtaan liiotellut. 3,5 astetta!!! Mita helkkaria! Tiistaina englannista lahtiessa oli suunnilleen t-paitakeli. Ja samoin Rotterdamissa. Ei tietoakaan kylmasta.

Kavi mielessa etta onkohan kapteeni ottanut jossain kohtaa vaaran suunnan ja ankkuroitunut pohjois norjaan. 

Ajellessa kotia kohti autokin varoitteli etta kylmaa on.

Oltiin viela jatetty makuuhuoneen ikkuna auki joten jo valmiiksi masentava kotiin palaaminen tuntui suunnillen talta

Ma oon varmaan joskus missalie-huumassa sanonut etta syksy on kiva. Ja onhan se musta tavallaan vielakin. Tykkaan niista aurinkoisista, vahan kirpakoista ilmoista. Ja tietenkin syksyn variloisto saa mielen hymyyn. Mutta lopetin syksysta muuten tykkaamisen siihen kohtaan kun muutettiin tanne. Kevaalla tassa torpassa meinaan oli TOSI kylma. Enka yhtaan liioittele. Ja jo silloin aloin pelata syksyn tuloa.

Mut on mita luultavammin tehty lampimiin maisemiin mutta joku kohtalon oikku pitaa mua kylmassa. Ma meinaan lamaannun kylmasta ihan taysin. Varsinkin kun on kylma sisalla. Se on musta kamalaa kidutusta. Ei voi aina vaan olla takki paalla ja hanskat kadessa vaan on yritettava elaa normaalisti. En vaan pysty. Haluisin vaan istua sohvan nurkassa peiton alla. Ja siina vaiheessa kun ulkona on kylma ja sisalla on kylma niin mikaan maara minkaan lamposta teeta ei pida lamposena.

Olis ihana jos vois vaan istua teemukin kanssa takkatulen aaressa ja lukea lapsille satuja. Laahustaa takan ja keittion valia viltti harteilla ja topposet jalassa. Kaiket paivat eika tarttis nenaansa ulos pistaa. Niinku elokuvissa.

Mutta ei kai se onnistu. Kun ei oo sita takkaakaan. 

Etta eiku vaan hampaat irvessa nyt muutama kuukasi sitten.

Jos teilla on jotain takuuvarmoja vinkkeja syysmasennuksen taltutukseen niin niita tannepain.

Sass & Belle

Viime sunnuntaina lahdin ihan itseskseni Lontooseen pyorahtamaan.

Ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Ajattelin vaan haahuilla muutaman tunnin ihan rauhassa. Kayda lounaalla ja sitten kotiin. Vaikka lapset niin rakkaita onkin niin paivat kay arkisin niiden kanssa vahan pitkaksi vaikka tekemista onkin ja joskus on pakko saada omaa aikaa. Varmasti moni aiti pystyy samaistumaan.

Meilta paasee junalla keskustaan n.25 minuutissa mutta vaikkei matka tuon pidempi olekkaan niin siella tulee kaytya aika harvoin. Hirveessa ihmismassassa liikkuminen rattaiden kanssa ei musta oo rentoa viikonloppu tekemista.

Mutta enivei. Kun kuljeskelin siella niin tormasin ihanaan kauppaan jonka ohi en vaan voinu kavella. Jos mies olis ollu mukana niin se ois saanu paansaryn jo katsomalla nayteikkunaa.

Kauppa oli just mun nakonen. Aivan taynna kaikkea ihanaa. Pienta ja turhaa.

Joku siella ollut asiakas juuri kommentoikin etta han ei voi sietaa tallaista polyn keraaja roinaa.

Sitajan se ehka onkin. Mutta ah niin ihania.

Hinnatkin oli enemman kun kohallaan. Ja jos meilla ei ois tata rasittavaa tilaongelmaa niin olis mukaan tarttunu huomattavasti enemman tavaraa.

Mutta nyt jouduin tyytymaan ihan muutaman pieneen juttuun. Mitka ei vie tilaa. Yhta niista ajattelin vahan tuunata ja sitten esitella taalla.

Jos vaan pieni sopo turha (no oli siella jotain ihan kaytannollisiakin tavaroita) tavara kiinnostaa ja olet lahettyvilla niin suosittelen piipahtamaan. Ehka ilman miesta ja lapsia. Tai ainakin jattamaan ne ovelle. Pienten lasten kanssa kaupassa olo aika kuluisi siihen etta saisi kokoajan olla kieltamassa etta ala koske siihen. Eika siihen. Eika varsinkaan siihen. Jos siis lapset sattuu olemaan yhta hyvin koulutettuja kun meidan monsterit.

Tama kyseinen kauppa loytyi osoitteesta 

Sass and Belle
30 Shorts Garden
London
WC2H 9PX

Mutta nakojaan naita on kolme muutakin.

Ja nettikauppakin loytyy klikklik.

Kaoottinen arki(elama)

Joskus musta ois kiva etta taa meijan lievasti sanottuna kaoottinen elamantapa rauhottuis jossain vaiheessa. Tuntuu etta elama on enemman tai vahemman levallaan ympariinsa ja meijan arki on enemman sita kaaoksen hallintaa eika ihan normaalia arkea. 

Ehka sen huomaa tasta blogistakin. Valilla postaan ahkeraan ja valilla on pitkiakin taukoja. Ja aiheet heittelee laidasta laitaan.

Taidan ehdottaa pojalle etta listaa siihen kirjeeseen joulupukille etta aitille yks normaali elama. Kiitos.

Me tultiin keskiviikkoaamuna hollantiin. Vahan extempore ja vahan suunnitellusti. Tarkottaen sita etta meijan pitikin tulla tanne hoitamaan taloasioita ja mies oli tulossa tyon puolesta. Mutta oltiin jo paatetty etta mies menee nyt vaan hoitaa tyonsa ja mennaan hoitaa ne muut asiat myohemmin.

Mutta.. Sitten tulikin pieni pakko lahtea koska viikonloput talle vuodelle alkaa kayda vahiin.

Vaikka ollaankin vahan niinkun minilomalla niin ei taa nyt ihan rennolta lomailulta tunnu.

Mies kun on toissa niin me vaelletaan kaupungilla. Paaosin aika menee vessojen, vaipanvaihtopisteiden ja ruoan etsimiseen. Pojilla kun ei ruokahalu ja suolentoiminta oo ihan samassa syklissa.

Eilen kavastiin Rosada outletissa. En oo koskaan oikeen tykanny siita mutta nyt valitsin sinne menemisen sen sijaan etta kokotettas hotellissa.

Loytoja ei kauheesti tehty. Pojalle uus jalkapalloasu ja aitille 3 euron bikinit.

Tanaan ollaan vahan jumissa hotellissa kun miehen piti lahtea niin aikasin ettei ollut mitaan jarkea lahtea viela kylille siihen aikaan. Ja rattaatkin meni auton mukana joten ulkoilukaan ei onnistu.

Kunhan pikkuherra heraa niin paastaan uimaan tai leikkipaikalle.

Ja huomenna kotia kohti

Se aika vuodesta

Tuli taas se paiva kun lelukaupat julkaisi paksut uudet kataloginsa.

Yksi tuli ihan kotiin kannettuna, toinen tarttui mukaan kauppareissulla.

Niita on nyt plarattu moneen kertaan. Edes takas.

Mietitty kuumeisesti. Tama vai tama? Vaiko sittenkin..?

Kunnes viimein on paasty jo tahan pisteeseen

Kirje joulupukille on aloitettu. Toivomuksiaan vahvistamaan poika leikkasi kuvat irti ja liimasi nekin paperiin. Etta varmasti pukki tietaa mita taalla odotetaan.

Aitinkin toiveet lapsi olis halunnu merkita samaan kirjeeseen mutta kuulemma halit, pusut ja paremmat kaytostavat lapsille, ei ole oikeita joululahjatoiveita ja saan miettia viela.

Mulla jo melkeen nousi tuskanhiki pintaan. Suurinosa toiveista kun nayttaa olevan suurenlaisia...

Miten muissa perheissa? Joko joululahjatoiveet on selvilla?

Edit: Home Sweet England blogissa arvonta jonka palkintona ihan blogi muistio. Etta klik klik sinne vaan osallistumaan arvontaan!!

Yksi loyto lisaa

Miks ei viikonloput vois olla edes yhden paivan pidempia? Mulla ois niin paljon kayttoa sille.

Tuntuu etta kaikki viikonloput menee asioita hoitaessa, kaupoilla ja sotkuja siivotessa.

Koskahan vois viettaa sellasen rentouttavan viikonlopun?

Ma oon yrittany ottaa viikonloput vahan iisimmi ku ennen. Mutta silti tuntuu etta aamusta iltaan mennaan tukka putkella ja silti illalla on syyllinen olo kun ei oo kerinny teha kaikkea mita piti.

Onko muilla samanlaista vai ehditteko te myos relata?

Yks mita ma oon yrittany vahentaa viikonloppusin on shoppailu. Usein tuli/tulee lahdettya kaupungille kaupoille kun haluaa vahan "omaa aikaa."

Mutta siina on se paha puoli etta mukaan tarttuu kaikenlaista ylimaarasta. Joten siks oon yrittany pysytella poissa. 

Tana viikonloppuna en kayny yksinani muualla kun ruokakaupassa. Ja siina matkalla piipahdin tossa lahikirppiksella. Tai charityshopissa niinku naa sanoo.

Oon oppinu paljon hillitsee ostohaluja ja harkitsee tarkkaan mita ostan. Joskus vaan tulee eteen sellasia mita en voi jattaa kauppaan.

Niinku Legot. Niita meilla rakastetaan ja oon yrittany haalia niita aleista ja just kirppareilta.

Joten nytkin kun niita siella nain niin mukaanhan ne lahti.

Iso laatikollinen. Sain viela laatikon kaupan paalle. Ja koyhdyin vahan yli £7.

Kaikenlaisia osia eika vissiin mitaan kokonaista juttua mutta kylla niista on ollu jo iloa moneks tunniks.

Naita tyyppejakin oli aika montaa erilaista.

 Kaytiin kaikki pojan kanssa melkeen pala palalta lapi kun ne tuli pesusta.

 

Jaoteltiin kaikki omiin kasoihin. Ja olin kylla ihan tyytyvainen loytooni.

Noin £7 sijotus oli kylla enemman ku perusteltu.

 

(Ei ihme etta ma mietin mihin ne viikonloput haviaa. Tahanhan se aika menee. Legopalojen jaotteluun)

 

Kale sipsit

Nyt kun kaikki suolasetkin herkut on pannassa niin piti kokeilla jotain uutta.

Naita mun on pitany kokeilla jo kauan mutta oon jotenki taysin unohtanu. Yks paiva mulla kuiteki napsahti sahkopostiin uutiskirje joltain sivustolta ja paatin etta nyt on pakko testata.

Netissa on naille varmasti paljon ohjeita mutta nain ma ne tein

Kale sipsit

- 200g tuoretta kalea

- himalajan suolaa

- paprika maustetta

- seesamin siemenia

- oliivioljya

 

Nypin pois kaikki paksut oksaiset osat ja isompia lehtia revin vahan pienemmaks. Mutta en yrittany saada kaikki saman kokoisiksi.

Levittelin pellille. (Ma tein naa kahdessa erassa kun meilla ei oo sellasta isoa uunipeltia.)

Paalle oliivioljy, suola, paprikamauste ja seesaminsiemenet.

Pyoritellaan sekaisin.

Uuniin ja 135 astetta. 20 minuuttia sitten kaannellaan ja toiset 20 minuuttia.

Ma olin vahan skeptinen naitten suhteen. Jos ne jaa sellasiks lotkoiks. Mutta eipa jaany. Ihanasti rouskuu hampaissa. Ja naa on hyvia!

Suosittelen kokeilemaan.

Lapsi on terve ku se harrastaa

Nyt alkaa pikkuhiljaa olla arki taas taydessa vauhdissa.

Koulun alottamisessa ei onneks ollu suurempia mutkia. Ja tanaan jopa kuulin etta koulussa on kivaa.

Vaikka onneks toi poika on kylla ollu innokas oppija. Se vaan se alku taalla Englannissa tokki pahasti mutta nakojaan senkin yli on nyt paasty.

Lapsen harrastuksista meilla on ollu paljon puhetta. Poika kun on tota aktiivista sorttia ja rakastaa kaikenlaista urheilua niin ollaan mietitty etta pitasko sitte keksia nyt syksyks jotain lisaa.

Jaakiekko ja uintihan meilla on vaan ollu tahan asti.

Nyt koululta tuli ilmotus heidan tarjoamista harrastusmahdollisuuksista ja paatettiin lisata palettiin viela judo ja jalkapallo. Molemmat siis pojan itsensakkin hyvaksymat.

Naa on siis molemmat koulun tiloissa ja on tosi katevaa etta poika voi vaan jaada sinne "ylimaaraiseksi" tunniksi eika tarvi siis lahtea mihinkaan erikseen kuljettamaan.

Taa on nyt vahan tallanen kokeilu etta kuinka paljon voin antaa lapsen harrastaa. Ja etta mita han nyt sitten itse haluaa harrastaa. Varmasti moni voi kauhistella kuinka paljon harrastuksia 6-vuotiaalla. Ehka itsekkin ulkopuolisena voisin kauhistella. Mutta tosiaan ma tai me halutaan tarjota lapselle erilaisia mahdollisuuksia ja yritetaan pitaa se aktiivisena kun intoa kerran riittaa. En tiia mika ton lapsen maksimi on kun ei kerran 8 tunnin urheilukerhokaan vasyttany vaan pelaamaan ois kotonakin pitany paasta.

 Noi koulun jutut voi helposti pudottaa pois jos tuntuu ettei jaksa tai ei vaan halua jatkaa. Uinti ja kiekko tuskin tulee jaamaan pois.

Miten teijan lukijoitten lapset? Harrastetaanko teilla kuinka paljon? Ja mita?

Miks ei kukaan kertonu mulle etta Klikkaa mua LOPPUI??? Mun tiistai-ja keskiviikkoilloilta putos taysin pohja eilen ku tajusin tan. Enka ma ehtiny yhtaan varautua henkisesti. Ja jotenki toi Iholla ei sytyta.... Mutta katottava on silti

Heratys

Sunnuntai aamuna heratessa olo tuntu kurjalta. Vasytti, takaraivossa kolotti paansarky, suussa maistu kummalta, jasenia kolotti eika ruoka oikeen maistunu.

Krapulako? Ei. Vaan vierotuoireita sokerista.

Ma en vielakaan meinaa uskoa millasen olon taa herkkulakko on mulle tehny. Ja jotta muut ehka valttyis samalta niin paatin jakaa sen taalla.

Aamulla siis olo oli tosi kurja ja sanoinki miehelle etta ihan niinku olis ollu eilen aamuun asti juhlimassa. Vaikka tippaakaan en ottannu. Paatin meinaan herkkulakon kanssa pitaa myos tipatonta.

Aamupaivalla oltiin puistossa ja kavelemassa ja jaksoin peuhata pojan kanssa ja juoksennella mutta jalat tuntu puupokkeloilta, huimasi ja paansarky vaan tuntu kovenevan.

Lounaan jalkeen lahettiin kauppaan ja silla matkalla se iski oikeen kunnolla.

Tuntu etta paa rajahtaa ja kaikki mita oon sina paivana syony tulee just ulos.

Kun vihdoin paastiin kotiin niin kaaduin sankyyn ja ajattelin etta saan nukkumalla olon paremmaks mutta olo vaan paheni. Paivallisaikaan oli pakko luovuttaa ja ottaa sarkylaake. Ma syon vuodessa ehka kaks paansarkylaaketta ja taa oli nyt niista ensimmainen. En voinu edes kuvitella syovani mitaan enka tienny miten pain olis kun olo oli ihan jarkyttava.

Koko tan ajan ma mietin etta mita ihmetta mulle on tapahtunu? Sisko jo naureskeli etta oot varmaan raskaana. Kunnes mielessa kavi etta voisko taa olla siita herkkulakosta johtuvaa? Ei kai sentaan?

Mutta googlailemalla sain selville etta sokerin vierotusoireet on krapulaan verrattavissa.

Hullua. Enhan ma oo kokonaan sokerin syomista lopettanu. Lopetin kaikki makeet mutta en oo mitaan piilosokereita valtelly.

Mutta ilmeisesti olen sitte ollu niin sokerin kyllastama etta vierotuoireet iski nain rajusti.

Ma en oo koskaan ollu missaan herkkulakossa koska en oo koskaan ollu mikaan namihiiri. Tykkaan enemman suolasesta. Ja en tosiaan ois voinu kuvitella etta mun ois pitany jotenki valmistaa itseni tahan eika lopettaa kun seinaan.

Taytyy myontaa etta kun viimein olo kaheksan aikaan illalla helpotti niin ensimmaisena mielessa kavi etta tyhjennan kaapit kaikista nameista ja herkuista eika meilla osteta enaa koskaan mitaan.

Syodaan niita porkkanoita ja kurkkuja koko perhe lopun elamaa.

Mutta totuus on etta se tuskin onnistuu. Ja taytyyhan elamassa nautintojakin olla.

Mutta havahduin siihen etta tasta eteenpain kiinnitan enemman huomioita meijan perheen herkutteluihin. Vaikka meilla ei mun mielesta syodakkaan "liikaa" herkkuja. Mutta mika sitten on liikaa ja mika sopivasti sita tassa nyt mietin.

Olo ei vielakaan oo ihan normaali mutta sentaan pystyn syomaan ja toimimaan suht normaalisti.

Jos joku siella miettii herkkulakkoa niin tassa on vahan listaa neuvoista mita ma loysin mita kannattaa otta huomioon.

1. Ala lopeta kerralla vaan totuta kroppa pikkuhiljaa

2. Huolehti nesteyksesta

3. Huolehdi suolojen saannista (esim juomalla vissya)

4. Syo kuituja

Toivottavasti naista on jollekin apua.

Lapsen tekemaa taidetta

Eihan sielta mitaan Iholla eilen tullukkaan. Jouduin senkin ajan sitte roikkumaan Pinterestissa.

Yritin kylla ettia jotain suomalaista katottavaa mutta mikaan ei oikeen iskeny. Mita muuta voitte suositella kun Klikkaa mua ja Iholla?

Me saatiin mies tanaan onneks kotiin. Molemmat pojat oli aivan innoissaan. Ja minakin tietty. Pakko myontaa etta kylla mua noi lentamiset viime aikasten tapahtumien takia vahan meinaa jannittaa.

Tuliaisia ei tullu. Tai ainakaan mulle. Mies toi mukanaan jotain kekseja ja mullehan niista ei oo mitaan iloa tan herkkulakon takia enka muutenkaan oo mikaan keksien ystava.

Pojat oli iskan kimpussa suurimmaks osaks niin ma sain vahan puuhailla omiaki juttuja.

Sain viimein tehtya valmiiks yhen jokusen viikon suunnitelmissa olleen pienen projektin.

Joskus viikkoja sitten laitoin pojan piirtamaan paperille elaimia ja jottei homma ois liian helppo niin kasin sen myos leikata paperista irti.

Niista tuli musta hienoja ja halusin ne naytille. Mutta kun naa mun kaikki suunnitelmat nykyaan menee kaavalla: keksi idea, etsi tarvikkeita, loyda niista yksi, loyda toinen mutta unohda mihin laitoit ensimmaisen, unohda koko idea ja lopulta viikkoja myohemmin toteuta niin tassa on vahan kestany.

Poika halus viela jokaisen kohdalle kirjottaa mika mikakin on niinku se ei ois taysin selkeeta muutenkin.

Kehykset on joskus ostettu ikeasta ja en sopi taydellisesti tahan.

Ja sainpahan kertoa miehelle etta niin vaan tuli taas kayttoa jollekin sen mielesta turhalle ostokselle.

Mummottaa

Taas syksyn kolkutellessa ovella on aika kaivaa kutimet ja virkkurit kateen.

Mina joka en osaa virkata juuri patkaakaan paatin alkaa (taas) opettelemaan.

Lankaakin on keraantyny nurkkiin useempi kera joten ihan hyva niita vahan vahennella.

Ma innostuin nyt ihan taysin naista isoaidin nelioista. Sopivan simppelia hommaa. Tota pienta hoitaessa ei voi kovin keskittymista vaativaa tyota alottaa tai joutuu taman tasta purkuhommiin.

Ma en viela tiia mita ma naille teen sitte ku naita on vino pino mutta enkohan ma jotain keksi.

Ma oon tanaan yrittany liittaa facebook sivua tanne mutten oo viela onnistunu. Sen sivun sentaan osasin teha. Etta jos toi ulkoasu nayttaa hassulta niin ma yritan teha pienia muutoksia. 

Ehka huomenna paremmalla onnella kun ei tartte olla toinen kasi nappaimilla ja toinen pyyhkimassa kenekaan pyllya tai naamaa.

Nyt taas odottaa kippo kurkkua ja porkkanoita ja ma alan kattoo iholla.

Mukavaa viikonloppua!

Tuskaset poksyt ja kadonneet kengat

Nyt on kesa sitte virallisesti ohi ja kouluun palattu. Lapsi ei ollu taysin innoissaan mutta koulun pihaan rakennetut uudet leikkipaikat ja kavereitten nakeminen on lieventanu paluuahdistusta. 

Mulla sen sijaan meinas tulla suuremman luokan ahdistus kun kavin koulupukukaupasta hakemassa pojalle uusia housuja. Se kauppa on varmaan yks pienimmista kauppatiloista koko pitajassa ja ma oon useena paivan nahny sen edessa kamalan jonon. Mutta ajattelin etta tuskin keskiviikkona enaa kukaan siella on. Mutta kun paasin sisalle niin siella oliki ihan tays kaaos. Tunti siihen meni etta sain ne poksyt. Joita me ei ees ihan valttamatta ois tarttettu viela.

Ja ma en oo niita aiteja jotka viikko tolkulla valmistautuu koulun alkuun ja varmistaa etta lapsella varmasti on kaikki tarvittava. Ehei.. Meilla kaivettiin kouluasu edellisena iltana kaapin pohjalta (sentaan oli pesty), reppu ja evaslaukku etsittiin aamulla ja kengat, niin ne ma oon hukannu jonnekkin. Viis minuuttia ennen lahtoa me tajuttiin etta niita kenkia ei oo missaan. Mutta koska ma oon muutenki tallanen saantoja vastaan taisteleva niin en ees ota kamalaa stressia siita ettei niita oo vielakaan loytyny. 

Taa viikko me ollaan siis oltu poikain kanssa ihan kolmisteen ja taytyy sanoo etten olis tota mun herkkulakkoa voinu huonompaan saumaan alottaa. Kylla olis ollu iltasin suklaalle kayttoa. Mutta sen sijaan ma oon sitte nakertany kurkkua ja tomaatteja. Ihan hyva niin.

Mutta kylla taa alkaa jo tulla korvista taa yksinolo. Kun ei saa hetken rauhaa.

Tanaan soin ensimmaisen lampiman aterian talle viikolle. Paatin etta on ihan pakko. Kun muuten sitte illalla tulee kauhee nalka.

Ma tein tallasta "paistosta" mita kerran ostin kaupasta kokeiluun.

Oli ihan hyvaa. Melko tomaattisen makusta kylla. Ja vahan kuivaa mutta se saatto johtua siita etta se oli hetken liian kauan uunissa.

Mutta olisin tassa vaiheessa nalkaa syony vaikka lampimia kiuaskivia sen verran alko jo olla nalka.

Nyt taas kurkkua siivuamaan ja sohvalle tuijottaa Iholla.

Mita mielta ootte siita? 

Ma en viela osaa oikeen sanoo. Toisaalta on pakko kattoo aina muttei herata niin suuria tunteita kun se viime kausi. Mutta en kylla viela tuomitse.

Katsellaan.

Kirjastossa

Ma sain vihdoin hommattua itselleni kirjastokortin. Etta raksia seinaan. Ma nyt ihan tosissani yritan ees vahan kotiutua tanne ja se etta voi kayda kirjastossa niin on kotiutumista jos mika. 

Hollannissahan kirjastokortti makso suolaset 35 euroa eika siella nyt loppujen lopuks tullu kauheesti kaytya. Taalla niinku muuallakin normaalimaailmassa kortti oli ilmanen.

Ja ma toivon etta se vahan estaa tota kirjojen ostamista kotiin.

Pojallakin on oma kortti. Se sai sen itseasiassa ennenku mina. Ne sai ne koulun kautta just ennen lomaa. Ja silla piti kayda lainaamassa kesan laksykirja. Mutta kuinkas ollakkaan meilla oli se suomalaisena versiona. Tassa vaiheessa lomaa kun koulu on jo ovella ma huokasen niin helpotuksesta etta meilla oli se jo ennestaan silla ma en oo loytany kyseista kirjaa mistaan.

Mutta enihau. Ma kaytiin sitte pojan kanssa lauantaina tossa meijan lahikirjastossa. Se on siis melkeen tossa nurkan takana sellanen pieni "kylakirjasto."

Ja siis sita meijan hakemaa kirjaa ei loytyny mutta poika valkkas muuta.

Ma en saanu katella mitaan ku meilla oli kuulemma kiire.

Postimies patet siis kainaloon ja kotia kohti.

Musta oli ihanaa etta kirjoissa oli noi leimasysteemit takana etta koska pitaa palauttaa.

Niinku joskus ennen vanhaan.

Varmaan ison kirkon kirjastossa on ihan paivitetyt systeemit mutta tassa meilla nain.

Meilla ollaan taas poikien kanssa taa viikko keskenaan. Meinas alkaa otsasuonta pikkasen kiristaa ku mies aika viimetinkaan ilmotti. Mutta minkas teet. Nyt se lentelee jossainpain aasiaa kohti Hong Kongia. 

Ma sain just paivan sotkut ja lasten rojut vahan kasaan ja nyt meinasin vilkasta etta onko se uus Iholla sarja mistaan kotosin.

Meinaako muut seurata sita?

Ottaisin seuraks palan suklaata mutta paatin yritan olla tan kuukauden ilman nameja. Ja muita herkkuja. Sipsit mukaan lukien. Saas nahda...