Koulun aloitus

Uuteen paikkaan muutettaessa on edessa niiden kaikkien valttamattomien asioiden hoitamisessa muutama todella iso askel. Yksi on tietenkin tyon aloittaminen. Meidan tapauksessa se oli vaan miehella edessa ja koska han menee kun kala vedessa ymparistossa kun ymparistossa niin sita ei tarvinnut niin kovasti stressata. Yksi on kodin loytyminen, mika meilla viela on edessa. Onneksi armon aikaa on muutama kuukausi. Ja perheessa jossa on kouluikaisia lapsia yksi naista askeleista on koulun aloittaminen. Se paiva meilla oli tanaan edessa. Onneksi uudessa paikassa ei tarvinnut aloittaa ihan kylmiltaan vaan poika kavi perjantaina jo tutustumassa paikkaan. Ja kaikki ainakin vaikuttaa lupaavalta. Han viihtyi siella niin hyvin etta muutaman tunnin tutustumisen sijaan han vietti siella koko paivan.

Kouluksi valikoitui paikallinen montessorikoulu muutamastakin hyvasta syysta. 

A) Montessori oli jo ennestaan tuttu ja kokemamme perusteella sopi pojalle hyvin.

B) Viimeset 1,5 vuotta tavallisessa englantialaisessa koulussa meni aika pitkalti pitkin hanuria joten en uskaltanut ottaa sita riskia etta julkinen koulu olisi taalla samanlaista. Tasta kokemuksesta lisaa tuonnempana kunhan keksin muutakin sanottavaa kun etten antaisi kyseiseen paikkaan edes viherkasvejani hoitoon.

C) Montessorin pystyi aloittamaan heti. Kun taas tavalliseen kouluun oltaisiin jouduttu odottamaan siihen asti etta loydetaan se pysyva koti ja koulu olisi valikoitunut osoitteen mukaan. Poika selkeasti kaipasi jo koulua ja muutakin elamaa ymparilleen kun aidin, isin ja veljen. 

Tama toivottavasti alkaa tasoittamaan meidan arkea eika jokapaiva menna enaa "katsellaan mita tehdaan" fiiliksella. 

Kakkua ja kiekkoa

Meijan viikonloppuun on mahtunut vahan sita sun tata. 

Ehdittiin muun muassa juhlia vahan nuorimmaisen synttareita jotka viime viikolla jai kaiken hardellin keskella.

Sain aikaseksi jopa leipoa kakun joka nyt oli vahan sinne pain. Ma oon viime vuodet katevasti delegoinu kakun tekemisen mun siskolle mika ei kuvaa katsomalla tule varmaan kellekkaan yllatyksena. Mutta taakin tekele maistu kylla kaikille. Onneks meijan perheessa on vaan poikia ja ne arvostaa enemman sita makua eika viitsi paneutua sen tarkemmin tohon esteettiseen puoleen. 

Vanhempi poika paas myos tanaan ensimmaista kertaa taalla jaalle. Ja tata hetkea on kylla odotettu kun kuuta nousevaa. Me saatiin laittaa lentorahtina kuutiollinen tarkeimpia ja tarpeellisimpia tavaroita ja latkakamat oli tietenkin niissa. Aidille tarkeinta tassa kuormassa oli rattaat, matkasanky ja kassillinen vaatteita.

Kiekkoilu jalkeen lahdettiin viela rannalle. Jos en oo viela kertonut niin kerrottakoon nyt etta me ollaan kiven heiton paassa (jos heittaa pikkasen pidemmalle kun mina) rannasta ja yritetaan ottaa siita kaikki ilo irti. 

Simpukoita loytyy meidan rannalta todella vahan mutta loysin sielta tallaisen. Jonkun uskomuksen mukaan nama hiekka dollarit tuovat loytajalleen onnea. Talla hetkella en kylla keksi mika mut voisi saada viela onnellisemmaksi. Hyvin kayttaytyvat lapset ehka. Etta sita ihmetta odotellessa.

Glitter kapy

Aikaisemmin talla viikolla minun ja mieheni vieraillessa vanhemman pojan mahdollisesti tulevassa koulussa, pojat olivat meita muuttoasioissa auttavan tadin kanssa viereisessa puistossa. Tutustumiseen ei meinaan saanut ottaa lapsia mukaan. 

Kierroksen paatyttya mentiin hakemaan lapsia ja vanhempi poika oli kerannyt kaikki loytamansa kavyt kasaan. Ja tietenkin kaikki olisi pitanyt saada mukaan. Muuten oltais varmaan otettu mutta kavyt oli valtavia joten rajoitettiin maara vaan yhteen.

Muutaman paivan kapya pyoriteltyaan poika kertoi tietavansa mita kavylla tehdaan. Joulukoriste. Kimaltava joulukoriste. Joten eipa muuta kun askartelukauppaan.

Paljon siina oli hommaa 7 vuotiaalle mutta tarmokkaasti liimaa ja glitteria leviteltyaan tuli vihdoin valmista. Ja tottakai se oli minusta todella upea.

Nyt nayttaa silta ettei meidan muuttokuorma ehdi tanne ennen joulua joten se vietetaan tassa valiaikasisessa asunnossa. Niinpa meilla ei siis ole ensimmaistakaan joulukoristetta. 

Tai no siis nyt on. Voidaan kai sanoa etta jouluvalmistelut on meilla jo aloitettu.

Mites muilla?

Ensimmainen viiko takana

Nyt on ensimmainen kokonainen viikko taalla takana. Kiiretta on pitanyt. Toivottavasti se tasta vahan rauhottuu. Perjantaina me istuttiin 5 tuntia ruuhkassa matkalla joka normaalisti kestaa noin tunnin. Sateiden takia taalla on tullut mutavyoryja ja teita oli suljettu joten kaikki liikenne oli ohjattu yhdelle ja samalla tielle.Viikonloppu meni aika kiireisissa merkeissa. Meidat oli kutsuttu miehen tyokaverille uimaan ja syomaan lauantaina ja sita ennen meidan piti ostaa auto. Siihen asti oltiin vuokrattu auto ja koska se ei ihan ilmasta ole niin oman auton loytaminen mahdollisimman nopeasti oli yksi to do- listan karkipaassa olevista asioista. Onneks mies hoiti kaiken etsimisien ja mina vaan kuvien perusteella joko hyvaksyin tai hylkasin. 

Lauantaina mulla oli tarkeinta loytaa jotain sopivaa paalle pantavaa ja niinpa mies ja pojat lahti autokaupoille ja mina suuntasin vaatekaupoille. Aina valilla ostosten lomassa mies soitti etta tulisitko ulos katsomaan ja niin mina ryntasin ulos joko hyvaksymaan tai hylkaamaan kulloinkin koeajossa olleen auton. Loppu oli onneksi onnellinen ja mina loysin vaatteet ja mies meille auton.

Sunnuntaina saatiin ottaa vahan rauhallisemmin. Aamulla kaytiin torilla ja kun pieni mies meni paivaunille mina menin takapihalle tarkoituksena saada tasta kalkkilaivan kapteenista vahan enemman paikallisen nakoinen. Mutta vaikka kuinka on luvattu viilenevaa ilmaa niin oli kylla niin kuuma etta oli valilla pakko tulla sisalle viilentymaan. 

Unien jalkeen suunnattiin viela rannalle. Vaikka ranta on todella lahella niin taa oli eka kerta kun paastiin sinne asti. Miehella on aina ollut auto ja kaksivuotiaan kantaminen sinne asti 30 asteen lammossa ei oikeen ole houkuttanut.

Illalla viela revittiin sydan tan aidin rinnasta ja leikattiin meijan pienokaisen tukka... Sinne meni kultakutrit. 

Nyt uuteen viikkoon. 

Totuttelua

Uuteen maahan muuttaessa, alku menee aina kaikkien valttamattomien asioiden hoitamisessa. Kaiken saa tavallaan alottaa alusta. Pankkitili, vakuutukset, puhelimet, ajokortti jne jne. Meilla on onneksi miehen tyopaikan maksama relocation avustaja joka tekee homman paljon helpommaksi. Kyllahan kaikki asiat saisi itsekkin hoidettua mutta on kiva etta joku tekee kaikki ajanvaraukset ja tapaamiset valmiiksi. Eilen han kuskas meita sitten ympariinsa. Kaytiin katsomassa yhta asuntoa, hakemassa ajokorttia ja hakemassa mulle sosiaaliturvatunnusta. Kaikki meni oikeen sulavasti. Mita nyt ajokortti paikassa vierahti muutama tunti.

Mullakin alkaa paa pikkuhiljaa tottua aikaeroon. Viime yona unta riitti ihan normaalien younien verran. Wuhuu! Eihan siihen mennyt kun viikko. Viela kun sais tan arjen sulavasti rullaamaan. Mulla kun meinaa unohtua etten enaa asukkaan muitten nurkissa. Valilla aina havadun jossain vaiheessa paivaa etta pitiko mun jotain ruokaakin laittaa. Ja oon yhta uusavuton kun vasta kotoa muuttanut teini. "Siis hetkinen, kuinkas niita perunoita taas keitettiinkaan." Sen siita saa kun on ollut hyvissa kasissa muutaman kuukauden.

Mulla ei muuten mennyt sen ajortin hakemisen kanssa ihan niinkun piti. En paassy lapi niista 36 kirjallisesta kysymyksesta. Sain 7 vaarin ja 6 oli kasittaakseni maksimi. Mutta omaksi puolustukseksi ja oman perheen yllatykseksi kaikki varsinaisesti liikenteeseen ja ajamiseen liittyvat kysymykset sain oikein. Vaarin meni kaikki paikallisiin lakeihin liittyvat kysymykset. Kuten kuinka kannissa saa ajaa, millaisen rangaistuksen saa jos lahtee poliisia karkuun ja millaisessa autossa saa kuljettaa elainta. Joten ei kai paha.

Nyt vaan tavailen tata hetken aikaa ja kayn sitten koittamassa uudelleen.
Nyt paivakahvit ja pojan kanssa muutama peli heitaa sikaa. Muistaako sita pelia kukaan tai pelaako?

Farmers market

Ma olin ehtiny kayda meidan uudessa kotikaupungissa muutaman kerran ennen muuttoa. Molemmilla kerroilla kaytiin paikallisella torilla joka on tassa kylassa aina sunnuntaisin. Tarjolla on kauden kukkia, kasviksia, marjoja ja mita nyt yleensa torilla myydaan. Tarjolla on seka luomua etta ihan "tavallista."

Aikasemmilla kerroilla olen harmitellut etten saa ostaa mita haluan vaan kaikki piti suhteuttaa siihen mita paivan aikana pystytaan kuluttamaan ja mita mahtuu hotellin pieneen jaakaappiin. Nyt ei enaa tarvinnut stressata siita.

Lahes jokaisessa kojussa oli maistiaisia ja pojat otti tietysti tasta ilosta kaiken irti. Pienet riemun kiljahdukset paasi munkin suusta kun meijan pienin joka on ollu tosi nirso marjojen ja hedelmien suhteen, siihen pisteeseen ettei se syony mitaan hedelmia eika marjoja, soi antaumuksella mansikoita ja huusi jokaisen kojun kohdalla etta lisaa!

Me shoppailtiin aika maltillisesti vaikka ois tehny mieli ostaa yks kaikkea. Mun riemun kiljahdukset jatku viela iltapalalla kun pienin mies soi hyvalla ruokahalulla vesimelonia. Ehkapa me saadaan pikkuhiljaa se syomaan muutakin kun leipaa.

Meilla alkaa olla sunnuntai pulkassa. Ja hyva niin. Mun kroppa kun pitaa kynsin ja hampain kiinni eurooppalaisuudesta niin herasin tanaan vahan yli kaks... Onneks sain muutaman tunnin paivalla nukuttua. Ehkapa se tasta jouluun mennessa tasottuu. Ja jos ei niin oonpahan aikasin pukkia vastassa.

Mutta ennenkun jutut meneen huonommaks niin hyvaa yota/huomenta ja hauskaa viikon alkua.

Vaihdetaan talvikengat slapareihin

Terveisia latakon toiselta puolelta kaliforniasta. Tanne mun miehen tyo meijat talla kertaa lennatti. 

Ensimmaiset paivat on menny tarpeellisten tavaroiden ja ruoan hankkimisessa ja tietty jet lagista toipuessa. Meille on onneks muutamaks kuukaudeks vuokrattu kalustettu kamppa joten mitaan huonekaluja ei onneks tarvinnu lahtee metsastamaan. Eli tarpeelliset tavarat oli lahinna autoistuin ja isommalle pojalle pyora. Sita pyoraa se on vainonnu nyt pari kuukautta ja hyva ettei sita tarvinnu heti lentokentalta suoraan lahtee ostamaan. Tanaan on myos metsastetty kesavaatteita ja slapareita. Etta niinkin hyvin tanne tuloon valmistauduttiin. Tai oikeestaan pojilla on ihan hyvin vaatteita. Me kun pakattiin niille Engalannista Suomeen lahtiessa melkeen kaikki vaatteet mukaan.
Mutta mina urvelo en sitten oo ajatellu taas nenaani pidemmalle. Ma oon jo suomessa valittanu kuinka ma oon joutunu tulee toimeen muutamalla paidalla ja muutamalla parilla housuja. Onneks aitilta ja siskolta sain siella lainaan sen mita tarvitsin. Jotenkin ma olin ajatellut etta mulla ois kuitenkin pakattuna niita kesavaatteita ja kenkia niissa viidessa matkalaukussa jotka meilla oli. Mutta ei ollu. Mulla on kaks hametta. Toinen (liian) lyhyt ja toinen pitka (ja liian nakinkuori kaikkien niitten patkisten ja karjalanpiirakoitten jalkeen), kahet pitkat housut, kahet villaset sukkikset, ne kaks pitkahihasta, ja kaks vahan hienompaa lyhythihasta. Niin ja kengat jotka voisin luokitella jopa talvikengiksi. Etta sellasella varustuksella. Tanaan onneks loysin ne slaparit mutta muu kesainen varustus on viela loytamatta. Kesaisten vaatteiden loytaminen kaliforniassa ei ookkaan niin yksinkertasta kun vois kuvitella. Taalla nimittain on kaupat pullollaan neuleita, talvitakkeja, hanskoja ja pipoja. Ja ulkona 30 astetta lamminta...
Onneks meille tulee ehka jo ens viikolla iso kassillinen meijan vaatteita joten enkohan ma sinne asti parjaa.

Perjantaina kun mies oli toissa niin kaytiin poikien kanssa vahan kavelylla tassa lahella. Hirveen kauas ei jaksettu menna koska oli aika kuuma.

Tassa ihan vieressa on pieni ja perhosfarmi ulkoilupolkuja ja siella me kaytiin samoilemassa. Kaveltiin ihan meren rantaan asti ihailemaan nakymia.
Reissulta ei muuta kuvaa ole kun tama. Pieni mies ei meinaan jaksanut kavella joten kameran sijaan mun sylissa oli lapsi. Mutta lupaan lisaa kuvia ihan lahitulevaisuudessa.
Nyt on pakko ottaa pienet paikkarit etta jaksaa valvoa edes sinne yhdeksaan.

Oon ma taalla viela

Huhuu. Mina taalla pitkasta aikaa. Bloggailu tauko nakojaan venahti yli puolivuotiseksi. Sina aikana on ehtinyt tapahtua paljon.

Suurin muutos kai se etta me karistettiin vihdoin Englannin tomut jaloista ja ollaan juurikin talla hetkella matkalla kohti uutta kotia. Tai no ollaan me talla hetkella Englannissa mutta onneks vaan jatkolentoa odottamassa. Viimeset pari kuukautta ollaan oltu Suomessa. Pojat heinakuusta lahtien ja mina ja mies kaytiin vahan rankkaamassa meijan tavaroita elokuussa ennen muutofirman tuloa ja mies oli viela sen jalkeen muutaman viikon. 

Mutta enivei. Ollaan siis oltu pitkaan suomessa joten lahtiessa ei kyynelilta valtytty. 

Kunhan uuteen maahan taas asetutaan niin kirjottelen meijan lahtemisesta ja kaikesta siita sotkusta varmasti tarkemmin. Nyt meinaa painaa univelka paalle. Viime yona en saanut montaa tuntia unta, niin paljon tuleva jannitti. Onneks vajaan parin tunnin paastan koneeseen nukkumaan. 

Mutta palailen asiaan kunhan paastaan perille.