Sekaisin lumesta

Satoihan se lumi vihdoin tähänkin kolkkaan. Sopivasti perjantaina. Töissä koko toimisto oli aivan kauhun vallassa. Lumen tulo kun sekoittaa koko maan. Ja tiesinhän minä sen. Mutta kun lumen tulo lakkasi, lunta oli maassa noin sentti. Enkä todellakaan ymmärtänyt miksi kaikki oli edelleen ihan paniikissa. Siis ihmiset, sentti lunta eihän se nyt voi paha olla.... Ja kun vielä isoilta pomoilta tuli viestiä että kaikki pääsee kotiin kolmelta kamalan sään vuoksi olin hyppiä riemusta. Jee aikasin kotiin.

Noh.. Eihän se sitenihan niin mennytkään. Lähdin töistä kolmelta ja kotiovelle pääsin hieman ennen puolta seitsemää.. Että näin. Ja ne jokakelin renkaat jotka autossani piti olla ja joita rakas mieheni niin kehui, osoittautuikin kotimatkalla ihan tavallisiksi kesärenkaiksi.. Onneksi kuitenkin kolareilta vältyttiin vaikka läheltäpiti-tilanteita olikin useampi. Kiittelin koko matkan mielessäni kaikkia kanssa-autoilijoita koska myös he ajoivat erittäin hiljaa ja erittäin varovasti. Jos olisin ollut ainoa 20km/h ajava olisin varmasti nähnyt yhden jos toisenkin käsimerkin. Näillä keleillä paikallisilla tuntuu olevan järki päässä. Samaa ei voi sanoa suomalaisista. Jäljestä päätellen.

Mutta lumesta ollaan saatu nauttia koko viikonloppu.

Eilinen keli oli aivan mahtava. Lunta maassa ja aurinko paistoi. Mitäs sitä muuta voi kun mennä ulos.

Poika oli ihan onnesta soikeena kun sai touhuta lumessa.

Mäkeäkin laskettiin. Eikä meille tietenkään ollut pulkkaa tai liukuria joten tyylikkästi Lidlin  muovipussilla mentiin.

Mutta ei se menoa haitannut.

Tänään keli oli vähän kirpakampi. Vaikkea pakkasta ollut kun muutama aste. Mutta auringon puute ja pieni tuuli teki pakkasesta lähes sietämättömän..

Luistelemaan piti silti päästä. Lähimmälle kanaalille.

Ensin olin ajatusta vastaan. Kun pelkäsin jään pettävän alta.

Mutta kun niin monet muutkin lapset näytti pysyvän jäällä suostuin minäkin.

Toivottavasti täällä vielä joku käy lukemassa vaikka päivitystahti onkin hidasta.

Vieläkin on vaikea sovittaa päivään kaikkea haluamaansa. Ne tunnit kun ei päivässä lisäännyt vaikka kuinka haluaisi. Ja tällä viikolla olen koneen sijasta valinnut juoksulenkin. Tuntuu niin kivalta juosta taas.

Vielä on hetki viikonloppua jäljellä. Huomenna taas paluu arkeen.