sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Vihdoinkin verhot

Tulihan viimeinkin se päivä kun tähän talouteen saatiin verhot ikkunaan. Muutama kuukausi siihen meni. Vaikka kuka noita laskee. Ja olihan meillä keittiössä ja vaatehuoneessa verhot. Entisen asukkaan jättäminä tosin.
Uudet olkkarin verhot löytyi (ylläri ylläri) aelnnusmyynneistä.
Tykkäsin kuosista kovasti vaikka tiesin ettei se taida oikeen sopia yhteen tapettien kanssa. Mutta toivottavasti uudet tapetit saadaan viimeistään kesällä.



Sinä ne nyt on. Paikallaan. Ja heti tuntuu kodikkaammalta.

Ihan ongelmatonta toi verhojen saaminen ikkunaan ei ollut. Noissa verhoissa kun on ylhäällä noi lenksut mitkä kovasti halusin pitää ja niiden pätkiminen olisi lyhentänyt verhoja liian paljon.
Ja tietenkin meillä oli katossa sellainen verhorata mihin saa verhot vaan ompelemalla verhoon sen nauhan ja ripustamalla koukut. Ja niin en halunnut tehdä. 
Joten päätettiin ostaa uusi verhotanko jonka saa kattoon kiinni. Niinpä Herra ja Rouva Urpo,sekä vähemmän urpo pikkuherra, päätti lähteä Ikeaan. Siellä sitten pähkäiltiin kauan verhotanko-osastolla että millasta ostettas. Kunnes löydettiin yksi kiva. Ja kun hetken aikaa mietittiin, muistettiin että niitä samoja tankoja meillä on varastossa kolme ja makkarissa kaksi.Makkarin tangot oli entiset asukkaat jättäny.
Eli siis ihan turha reissu.
Tai no ei ihan. Sain hankittua muutamat jutut tuunauksia varten ja tärkeille papereille ostettiin oma lokerikko.
Mutta siis oltais selvitty ilma Ikea-stressiäkin. Me kun ei  taaskaan oltu ainoot asiakkaat siellä.

Ja se eilen lupailemani RM ostos on nyt pesty ja otettu käyttöön.


Tämä on se pienin mahdollinen La Cucina Pot.
Tarjouksessa kaksi yhen hinnalla. Olisin halunnut ehkä sen kokoa isomman mutta nämä pienet oli ainoat jäljellä olevat joten ei auttanut kun tyytyä niihin. Toinen on vielä paketissa. Saa nähdä päätyykö meille vai lahjaksi jollekkin.


Siinä se viikonloppu taas meni. Ei mitään järin suurta taas saatu aikaseksi. 
Aamulla sain pojalta ihanan vastauksen hyvän huomenen toivotukseen: "Miks sä heräsit eikä iskä. Sä oot niin tyhmä." Eli alku oli lupaava ja samoissa merkeissä mentiin koko päivä.
Onko muita joiden perheessä äiti on se kaiken pahan alku ja juuri ja isi on sankari?
Täytyy seuraavaksi lapseksi toivoa tyttöä että edes joku on äitin puolella.

Nyt hirviölle iltapalaa ja hirviöäitille teetä.

Oikeen energistä alkavaa viikkoa kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti