Olen menossa suomeen ensi viikolla. Ehkä. Tai no, todennäköisesti. Lentoliput on vielä ostamatta mutta jospa tänään illalla ne tilaisin.
Aluksi en edes ollut lähdössä mutta kun mies kertoi työmatkan kestävän viikon ajattelin etten jaksa olla yksin pojan kanssa kotona. Tarhakin on kiinni silloin. Herfstvakantie lukee tarhan lahjoittamassa kalenterissa muttei mulla ole hajuakaan mitä se tarkoittaa.
Olen tiennyt tästä suomenlomasta jo muutaman viikon mutten oikein ole jaksanut innostua sen kummemmin. Ennenkuin tällä viikolla. Nyt alan jo olla niin innoissani etten millään jaksaisi odottaa. Muistin vasta että mitä suomeen meno tarkottaa: Omaa aikaa. Lähes rajattomasti. Minun ja miehen vanhemmat hoitavat poikaa niin mielellään etten minä saa/ei tarvitse juurikaan siitä huolehtia.
Saan juoda aamukahvin rauhassa, meikata ja suunnitella mitä päivän aikana tekisin. Saan istua valmiiseen ruokapöytään eikä tiskeistä tarvitse huolehtia. Ei tarvitse miettiä että voiko mennä jonnekkin tai voiko tehdä jotain. Suomessa ollessa pitää mennä omia menojansa ja tehdä siitä mistä tykkää. Omat vanhemmat ja appivanhemmat lähes pakottavat. Mutten valita:)
Minä otan omasta vapaa-ajastani kaiken irti ja isovanhemmat nauttivat lapsenlapsestaan.
Ja mitä sitten meinaan tehdä suomessa? Kierrän kirpputoreja, saalisten lehtiä ja kirjoja, ulkoilen, tapaan ystäviä. Tosin vain muutamalle meinasin kertoa että olen tulossa. Kaikkia hyviä ystäviä en kuitenkaan ehdi näkemään. Ja tietenkin vietän aikaa omien vanhempien ja sisarusten kanssa.
Niin ja saunon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti