Perjantaina piipahdin paikallisilla hulluilla päivillä. Ja kyllä, aivan yhtä hullua oli kun stockallakin. Ja koska olin vielä rattaitten kanssa liikkeellä niin meinas kyllä hermot mennä jo heti ovesta sisään päästyä. Mutta mulla oli missio ja suunnistin suorinta tietä sitä hakemaan. Enkä mä kyllä edes olis voinu jäädä sinne shoppailemaan jumalattoman kokonen pahvilaatikko kainalossa.
No käväsin mä sitten vielä sunnuntaina siellä kun mainostivat telkkarissa että loput "hullut päivät" tuotteet -20%. Ja sillonhan sitä porukkaa vasta olikin. Saaliksi sain muutaman Tuomas Veturi-junan ja saippuaa ja kosteusvoidetta.
Tyytyväinen olen näihin viikonlopun hankintoihin. En ostanut mitään turhaa.
Hieman jäi ärsyttämään tosin tämän tavaratalon toiminta. Multa veloitettiin liikaa näistä saippuoista ja kosteusvoiteesta ja tajusin sen vasta kun olin jo lähtenyt kassalta. No eikun takasin. Myyjä kyllä myönsi virheensä ja pahoitteli kovasti. MUTTA. Sen sijaan että olisin saanut rahat takaisin käteisenä, sainkin sille summalle lahjakortin kyseiseen kauppaan. Olin ihmeissäni ja pyysin saada rahana mutta se ei kuulemma onnistu. Ja koska kyseessä oli vaan muutama euro
tiesin kyllä että saan helposti sen tuhlattua samassa kaupassa mutta kyse olikin periaatteesta.
Mitä jos olisin ollut turisti ja matkustaisin kotiin seuraavana päivänä? Lahjakortti kun oli voimassa vain 3kk. Ihmeellistä pakkomyyntiä.
No menköön tämä "hollantilaiset erikoisuudet" piikkiin. Onhan niitä jo ollut eikä tämä edes pahimmasta päästä.
Ennen tätä episodia oltiin perheen kanssa ulkoilemassa meidän lähimmässä puistossa ja napsin sieltä muutaman kuvan.
Tänne kestää meiltä kävellä n. 25 minuuttia ja ainakin mulle se on pieni pala taivasta.
Vihreää silmän kantamattomiin. (tai ainakin viereiseen autotiehen asti.)
Koska me asutaan melkeen keskustassa meillä on ympärillä vaan betonia ja asfalttia. Lasten leikkipuistotkin on päällystetty asfaltilla tai jollain ihmeellisellä matolla. Ja koska suomalaisena olen tottunut siihen että luonto on lähellä kaupungissakin niin tämä betonissa asuminen tuntuu aika kamalalta välillä.
Täällä on ihana lasten leikkipuisto ja siellä me yritetään käydä pojan kanssa mahdollisimman usein mutta silti aivan liian harvoin. Ja täällä on isällä ja pojallakin tilaa potkia palloa.
Vaikka syksy alkaa jo saapua tännekkin mutta sunnuntaina sitä ei olisi ehkä uskonut. Lämmintä riitti. 25 astetta. Meillä oli ihan liikaa päällä. Puissa on vielä lehdet ja muutenkin on vihreetä. Mutta lähtiessä huomasin pienen syksyn merkin.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti