Keskiviikon turinoita

Anoppi saateltiin eilen kotimatkalle. Takana muutama mukava päivä täynnä tohua.

Harmi vaan ettei ilmat oikein suosinu. Ja kun poikakin oli vielä vähän toipilaana niin autolla käytiin vähä katselemassa paikkoja. Ja tietysti kaupungilla vähän kaupoilla pyörähtämässä.

Tärkeintä kuitenkin oli että poika sai viettää aikaa mumman kanssa.

Molemmat nautti täysin rinnoin ja tunnelma olikin melko haikea eilen kun saateltiin vierasta junalle.

Koskahan tähän tottuu.

Että jossain vaiheessa on aina vilkutettava hyvästiksi eikä ole tietoa koska taas nähdään.

Vai tottuuko koskaan?

Onneksi arjen pyörittäminen antaa aina vähän muuta ajateltavaa.

Eilen kuljeskeltiin pojan kanssa kaupungilla koska aurinko paistoi enkä viitsinyt istuskella kotona. Muutama muukin oli lähtenyt ulos nauttimaan ilmasta ja katukuppilatkin oli ihan täynnä ihmisiä. Mutta ei se kevät vieläkään ihan tullut vaikka eilen siltä näyttikin. Tänään on taas kylmää ja koleaa. Mutta taitaa täällä silti olla lämpimämpi kuin suomessa. Ja vähemmän lunta :)

Illalla tein vielä makaronilaatikkoa. Pojille perinteistä ja minulle tofulla.

Harvemmin viitsin tehdä kahta ruokaa mutta jostain syystä nyt oli energiaa.

Ja hyviä olivat molemmat. Kuulemma.

Jos meillä ei viikonlopuksi ole mitään suuria suunnitelmia ajattelin vähän rukata tätä blogia. Jos osaan. Nykyinen on vähän pliisu. Katsotaan saanko mitään aikaseksi.