Lähtö reissuun siis oli aivan katastrofi siitä kun päästiin juna-asemalle, siihen hetkeen asti että päästiin hotelliin San Diegossa. Usko meinas loppua, ärräpäät lensi ja tulihan sitä muutama kyynelkin vuodatettua lähinnä väsymyksestä mutta onneksi vaikeudet ei seurannu meitä sen pidemmälle.
Vastoinkäymiset alkoi jo juna-asemalla. Kaikki junat oli vähintään puoli tuntia myöhässä. Ja se juna millä meidän oli tarkotus mennä kentälle ei tullut ollenkaan. Ja kun kyseltiin henkilökunnalta syytä ne kertoivat että nämä nopeat junat (fyra) ei liikennöi ollenkaan sinä päivänä. Kiva.
Niin sitä sitten juostiin laiturilta toiselle kapsäkkien kanssa lapsi kainalossa. 45 minuuttia myöhemmin ei ensimmäistäkään junaa ollut vielä tullut ja alkoi vähän jännittää että ehditäänkö koneeseen ollenkaan. No, vihdoin tuli juna. (Fyra, minkä ei ollut tarkotus edes kulkea sinä päivänä.) Ja voi sitä helpotusta kun päästiin junaan. Ensinnäkin päästiin lämpimään ja oltiin vihdoin matkalla lomalle.
Mutta mutta... Oltiin jo melkein lentokentällä kun juna yhtäkkiä pysähtyi. Siinä sitten mietittiin että josko odottaisi että toinen juna menee ohi. 15 minuutin kuluttua ilmotettiin että lentokentän asemalla on jotain ongelmia joita yritetään korjata. Taas odoteltiin 15 minuuttia ja tuli ilmotus että ongelmaa korjataan edelleen. Tässä vaiheessa alko taas vähän jännittää että mitä jos ei ehditäkkään lennolle. Hetken päästä edellisestä kuulutuksesta tuli taas kuulutus. Lentokentän asemalla on tulipalo eikä sinne pääse kuin aikaisintaan kello 11. Paniikki iski. Meidän lento lähti 10.50. Yritettiin siinä sitten tuloksetta saada numeroa johonkin joka voisi ilmottaa check in:iin että ollaan kyllä tulossa. Sitten mies soitti KLM:n asiakaspalveluun jossa "ystävällinen ja ammattitaitoinen" mies kertoi ettei meidän lippuja voi vaihtaa uusiin eikä rahoja saa takasin. Että jos lomalle haluatte niin ostakaa uudet liput. Tässä vaiheessa meinas jo ensimmäiset kyyneleet tulla. Laskeskelin siinä että paljonko rahaa juuri lensi taivaan tuuliin.... Lennot, autovuokra, hotelli... En ollut koskaa ajatellut että näin voi käydä.
Ei siinä sitten auttanut muu kun istua ja odotella. Suunniteltiin jo miehen kanssa että lähdetää sitte autolla suomeen että päästään edes johonkin lomalle.
Lopulta vähän 11 jälkeen juna lähti liikkeelle. Oltiin miehen kanssa molemmat jotenkin ihan lamaantuneita. Mä olin jo mielessäni palannu jo kotiin ja mietin että pitää mennä kauppaan ostaa ruokaa kun jääkaappi on ihan tyhjä.
Mies kuitenkin ehdotti että käydään vielä lentokentällä KLM:n tiskillä kysymässä jos jotain olis tehtävissä. Jonotusnumeroksi saatiin vielä 666. Sitten selitettiin taas että mitä oli tapahtunu. Meitä palvellut mies näppäili tietokonetta ikuisuudelta tuntuneen ajan ja odotin kokoajan että se sanoo ettei mitään voi tehdä. Sori. Enkä meinannut uskoa kun se kysyi että "haluatteko mennä Detroitin vai Pariisin kautta?" Siinä vaiheessa mulla tuli ensimmäisen kerran itku. Siis me päästään sittenkin lomalle! Se meidän alkuperänen lento olis ollu suora mutta tossa vaiheessa mulle oli ihan sama kunhan jollekkin lennolle päästään ilman lisäkustannuksia. Siis pariisin kautta.
Sitten kaikki alkoikin sujumaan. Tosin pariisi-los angeles välille me ei saatu vierekkäsiä paikkoja. Mä istuin pojan kanssa ja mies istui meidän takana. Onneksi lento meni kuitenkin mallikkaasti vaikka olikin pitkä matka. Poika katseli piirrettyjä ja piirteli ja nukkui. Mäkin sain suht rauhassa katsoa Sex and the City 2.
Seuraavat ongelmat tulikin sitten USA:n päässä. Passin tarkastuksessa miehelle kerrottiin että koska hän oli väärässä jonossa koska hänellä oli voimassa oleva green card. Ja tästä syytä maahantuloviranomaiset haluaa "vähän kysellä." Mukavaa sinänsä että muutaman vuoden sisällä ollaan käyty siellä pari kertaa eikä kukaan ole viitsinyt aikasemmin tästä mainita.
Ja tää "vähän kysely" kesti kello 19.00-23.30. Kertoivat vielä että normaalisti tämä kestää 2.30h mutta meidän tapauksessa tekevät pikaversion. En sitten tiedä mikä meni vikaan.
Olin lopussa jo niin väsynyt että tuli itku. Olin ollut hereilä lähes 30h ja matkaa oli tehty yli vuorokausi.
Päästiin lopulta kuitenkin jatkamaan matkaa ja kohti autovuokraamoa. Poika sammahti syliin autovuokraamossa ja olisin minäkin ollut valmis.
Autoon kun päästiin meni silmät väkisin kiinni ja heräsin kun mies tökki ja sanoi ettei meinaa pysyä hereillä ja mun pitää yrittää pitää sitä hereillä. Onneksi päästiin lopulta hotelliin turvallisesti. Kello oli suunnilleen 02.00.
Että sellanen loman alku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti